Pieni varoituksen sana ennen juttua: Näyttely Helsingin Tennispalatsissa (pohjoismaiden ainoa pysäkki) on päättynyt, ja seuraavan kerran sen voi bongata kesäkuussa Seoulissa.
”Parempi myöhään kuin ei milloinkaan”, ajatteli TJ:n myöhäisherännyt reportteri, siis allekirjoittanut itse. Tavallisesti en näyttelyistä hirveästi välitä, mutta elokuvien ystävänä ja harrastajana Pixar-näyttely aiheutti pienen resonanssin aivojeni peräkammioissa. Toki asiaan saattoi vaikuttaa myös melko näyttävä esiinpano Kampin metroaseman laiturilla. Kun kulkee ohi joka päivä koko kevään aikana, ei näyttelyä mainostavaa ”ikkunaa” voi vaan missata.
Animaatioelokuvilla on pitkä historia. Ensimmäiset animaatioelokuvat tehtiin 1890-luvulla ja 1900-luvun alussa ilmestyivät ensimmäiset pitkät animaatioelokuvat. Hyvin pitkään, lähes ensimmäistä vuotta, animaatiot säilyivät kynä ja paperi –tyylisenä käsityönä. Vasta tietokoneiden yleistyttyä 1980-luvulla siirtyivät ensimmäiset pioneerihenkiset animaattorit työskentelemään uudella työkalulla. Pixar on yksi sen ajan uuden aallon edelläkävijöistä. Alunperin firma oli osa George Lucasin Lucasfilmin erikoistehostetiimiä. Lisäksi muun muassa Steve Jobs on pyörinyt firman johdossa lähes sen perustamisesta alkaen.
Nykyään pitkien tietokoneanimaatioiden markkinoita hallitsee käytännössä kolme firmaa: Pixar, DreamWorks Animation (mm. Shrek ja Hain tarina) sekä pienempi Blue Sky Studios (mm. Ice Age). Vuonna 2006 Disney, joka on 1990-luvun alusta asti tehnyt tiivistä yhteistyötä Pixarin kanssa, osti firman koko osakekannan luoden Disney-Pixar –nimisen brändin, jonka alla tulevat tietokoneanimaatiot julkaistaan. Samoihin aikoihin Disney sulki lopullisesti perinteisten käsintehtyjen animaatioiden linjan, ja tulevaisuudessa sekä 2d- että 3d-animaatioita tehdäänkin täysin tietokoneavusteisesti.
Pixarin historia on samalla tietokoneanimaatioiden historiaa, mikä näkyy myös näyttelyn rakenteessa. Taidemuseon molempiin kerroksiin levittäytyneen näyttelyn alakerrassa esitellään Pixarin alkuaikoja lyhytelokuvineen sekä tietokoneanimaatioissa käytettyä tekniikkaa yleensä. Alakerrasta kannattaa myös käydä tsekkaamassa nykyajan tekniikalla toteutettu antiikkinen keksintö, zoetrooppi. Kuitenkin Pixarin elokuvien, kuten kaikkien hyvien kertomusten ytimessä on kolme asiaa, joista yksikään ei liity suoraan teknologiaan: tarina, maailma sekä hahmot. Teknologia on vain valjastettu toteuttamaan taiteilijoiden visiot.
Yksi näyttelyn suurimmista anneista onkin elokuvien esituotantovaiheeseen kuuluvien käsittämättömän suuren ja monipuolisen taideteoksista ja kuvakäsikirjoituksista koostuvan paketin esittely. Myös hahmojen savesta tehdyt veistokset on tuotu koko kansan ihailtavaksi; näistä samoista veistoksista on aikanaan tehty lasermittauksilla 3d-mallit tietokoneisiin, jotta animaattoreiden ei tarvitsisi turvautua pelkästään papereilla oleviin lyijykynäluonnoksiin.
Taidemuseon yläkerta onkin sitten varattu kokonaan Pixarin pitkien animaatioiden esittelyyn. Historian ensimmäinen kokonaan tietokoneella tehty täyspitkä animaatioelokuva, Toy Story (1995), aloittaa museokierroksen. Aikajanalla kohti nykyhetkeä ja jopa tulevaisuutta käydään kurkkaamassa hirviömäisten ovien taakse, sukelletaan Nemon perässä valtameren syvänteisiin, tutustutaan supersankariperheeseen, haistellaan pakokaasuja Route 66:lla, maistellaan soppaa Pariisissa sekä paljon muuta. Yläkerta on täynnä mainitsemiani konseptikuvia, väritestejä, alkuperäisluonnoksia ja muita dokumentteja, jotka tarjoavat iloisia yllätyksiä toisensa perään ainakin minunkaltaiselle elokuvafriikille.
Niille, jotka eivät ole kiinnostuneita elokuvista, animaatioista tai puhuvista koirista, näyttely ei todennäköisesti tarjoa mitään mullistavaa. Jos mieli on kuitenkin utelias, ja haluaa tietää, mitä tietokoneanimaatioiden ”kameran takana” tapahtuu, Pixar-näyttely on toiseksi paras tapa päästä taian lähteille, heti firman Kalifornian studioiden jälkeen.
Samalla lipulla pääsee Suomi animoi! -näyttelyyn, joka sijaitsee Pixarin vieressä. Näyttelyssä on esillä suomalaisia lyhytanimaatioita, myös muitakin kuin tietokoneanimaatioita.
Tianyi Pan
» Pixar – 20 vuotta animaatioita. 30.1. – 27.4.2008. Taidemuseo Tennispalatsi. Salomonkatu 15, 2.krs. Avoinna ti-su 11-20.30. Opiskelijalippu 5 €, perjantaisin ilmainen sisäänpääsy. Yleisöopastukset ke klo 18 sekä la ja su klo 14.
www.taidemuseo.fi/suomi/tennispalatsi/ohjelma/pixar.html
» Lisäksi vielä pari tulevaa teematapahtumaa, pääsylipun hinnalla:
to 24.4. klo 18 Anssi Kasitonni: Nukkumatin jäljillä – Antti Kasitonni kertoo tekemistään nukkeanimaatioista.
su 27.4. klo 15-17 Sunnuntaityöpaja: Se elää! – piirrosanimaatio
Se zoetrooppi on hieno! Ihan samanlainen (mut animehahmoilla varustettu) on Tokion Ghibli-museossa.
Joo, on hieno. Kannattaa jäädä katsomaan, sillä se pyörii muutaman minuutin ja hidastuu sitten. Hassu fiilis kun näkee sen tapahtuvan - suuntaan tai toiseen.